Rantakuntoon

sairastamalla vatsatautia. Siinä viime viikkoinen agendani,

ei ihan kiva kokemus, mutta sutjakkaammaksi

teki kyllä siluettini :-)

Tätä rantakuntoon laihduttamista olen miettinyt usein. Sitä, miksi

on/olisi niin tärkeää laihduttaa, itseä vai muita varten. Mikä motiivi laihduttamisella

ja rantakuntoon pääsemisellä on.

Ystäväpiirissäni on sekä naisia että miehiä, jotka eri tavoin ovat

pystyneet karistamaan hurjatkin kilomäärät. Toiset liikunnan ja terveellisen ruokavalion

avulla, toiset vähäkalorisilla pussikeitoilla ja toiset vähähiilihydraattisella ruokavaliolla.

Itseni kohdalla tiedän, ettei minun ole mahdollista aloittaa mitään

dieettiä tai ylipäänsä mitään sellaista laihduttamismenetelmää,

joka vaatii tarkkailua ja kontrollointia. Syy siihen on se, ettei minulla pysy oikein tuo

kontrolli missään järkevässä mittakaavassa, vaan se menee minulla

aina vähän yli. Niin on urheilunkin laita.

Voin tällä hetkellä vartalossani erittäin hyvin, parhaiten ikinä.

Itsetuntoni ja itsearvostukseni ovat kohonneet varhaisaikuisuuteni pohjalukemista

jo liki normaaliin eivätkä ole riippuvaisia vaa´an lukemasta

tai peilikuvasta. Sen toivoisin voivani Naperolle

välittyvän, sen, ettei onnellisuus, arvostus, kunnioitus ja itsetunto ole kiinni ulkonäöstä

tai kilomäärästä. Että tärkeintä on se kaikki muu, mitä ihmisessä on ja se, miten

muita kohtelee. Ne määrittävät sen, millainen ihminen

loppujen lopuksi on.

Matkalla...

... mielen rauhaan ja samalla kauemmaksi sekavasta tilanteesta.

Altaan ihanassa rentouttavassa vedessä hiljesin mieleni ja etäännyin ahdistavasta

tilanteesta. Napero ja mies pitivät huolen siitä, ettei Mamalle jäänyt

turhan paljon aikaa märehtimiseen ja pohdiskeluun.

Tällaisissa maisemissa olisin viihtynyt vielä pidempään. Ottanut oikein

asiaksi tasapainottaa mieleni ja etsiä vastauksia itsestäni. Uskon,

että ihminen itse on omien pyrkimystensä ja unelmien toteutumistensa esteenä.

Siten myös vastaukset päätöksiin löytyy ihmisestä itsestään.

Pitää herkistyä kuulemaan sydämensä ääntä ja tehdä niin kuin

sydän sanoo, silloin myös tekee itselleen oikein.

Minun elementtini on vesi. Vedellä ja sen liikettä katselemalla ja sen "puhetta"

kuuntelemalla löydän sellaisen meditatiivisen hiljentymisen tilan, jota en muuten saavuta.

Lapsena minulla oli tapana mennä sateella ulos, antaa pisaroiden

koputella ja kastella minut. Katsella pisaroiden tanssia asfaltilla ja lätäköissä.

Nuorena menin aina merenrantaan kallioille istumaan ja miettimään elämää, asioita ja totuuksia.

Kaipaan vettä lähelleni, siksi haaveilen loma-asunnosta veden äärellä.