Ihan uus ihanuus

Vietin ihanan viikonlopun rakkaiden

ystävien luona entisessä kotikaupungissani.

Ihanaa ruokaa, juomaa ja ennen kaikkea

seuraa. Ihana elokuun viimeinen

viikonloppuilta pihaterassilla,

katsoa kun pikku Ponninen

istuu tyytyväisenä hiekkalaatikolla

lapion ja ämpärin kanssa.

Ihanat puitteet sille,

että yksi rakkaimmista

ystävistäni sai nauttia

Rakkauden iltaa.

kaikkien vaikeiden vaiheiden,

läheisyyden kaipauksen

ja läsnäolevan kumppanin

kaipuun jälkeen

Hän on löytänyt ihan uuden Ihanuuden.

Tähtien tuike taivaalla,

kynttilän kajo ja kesäillan lämmin

kosketus, ne kaikki

kalpenevat sen lämmön, kipinän

ja onnen rinnalla, joka

ystävästäni ja hänen Ihanuudesta

huokui.

Tässä siis kaikille Ihanuuksille, Rakkauksille

ja Onnellisuuden humalluttaville

tunnelmaan sopiva biisi.



Hyvän mielen tuokio

Tänään kuulin töihin ajaessani

tämän David Bowien

kasarihitin Let´s dance.

Ja ai, löysin sen,

joka tässä hetkessä,

tilanteessa,

saa minut hyvälle mielelle.

Laulamaan kurkku suorana,

kääntämään autostereoiden

volyyminupin kaakkoon.

Olisin voinut jopa avata vielä ikkunankin,

en kuitenkaan tehnyt niin,

uskon musan kyllä kuulunneen

jalkakäytävällekin :=)

Tämä kyseinen kappale

on ollut yksi Bowien tuotannon

suosikkejani jo siitä lähtien kun

se julkaistiin -83.

Muistan tyttösenä tanssineeni

olohuoneen lattialla ja tallentaneeni

vhs-nauhalle tämän musavideonkin.

Tästä kappaleesta on

viime vuonna tehty sample-versiokin,

mutta ei se kyllä kuunaan voita tätä

alkuperäistä.

Biisin myötä toivotan kaikille

ihanaa elokuun viimeistä viikonloppua!

Mustia pilviä

roikkuu pääni päällä.

Jotenkin niin lamautunut,

lannistunut ja epätoivoinenkin

olo. Oma yksinäisyys,

läheisyyden ja läsnäolon tarve

on musertava.

Tuntuu ettei tästä ole

ulospääsytietä, ei ainakaan

sellaista, jossa kaikki jatkuu

ennallaan.

Muutoksia tähän

oloon, tunteeseen

 täytyy tapahtua,

muuten mustat pilvet

kasautuvat yhä

tiiviimmiksi ja lopulta

peittävät koko taivaan.

Tiedän, millaisista asioista

saan voimaa jaksamiseen

ja hyvään fiilikseen. Tässä

hetkessä, tilanteessa

ei niiden toteuttaminen ole mahdollista.

Pienistä asioista pitää

löytää sellaista positiivista energiaa,

että jaksaa huomiseen. Tänään sellainen

asia on Naperon aamuinen

juoksu syliini hänen

herättyään meidän

sängystä.

Elokuun ihanuus

Vaikka olen kaikkea muuta kuin

aamuihminen, en vaihtaisi

näitä elokuun aamuja mihinkään.

Aamuaurinkon oranssi kajo,

kirpakka tuoksu, viileä

tuulenpuhallus ja

kostea nurmikko.

Rakastan kerrassaan elokuuta!

Johtuuko siitä, että olen syntynyt elokuussa??

Jaa-a, mutta joka tapauksessa

nautinnollisin aika vuodesta on

kun keskikesä taittuu elokuuhun,

illat pimenevät ja aamut

tuoksuvat, aamuilta.

Ei paahteelta tai seisovalta

helteeltä.

Kuten ilmanalan muutoksesta,

nautinsuuresti myös

elokuun kukkaloistosta.

Punahatuista,

ruusuista, daalioista,

hibiscuksesta,

kärhöistä, oleantereista.

Nyt niistä voi nauttia kaikin aistein

aikä vaan yrittää saada niitä

pysymään hengissä paahtavalla

helteellä.

Jos olisin vuodenaika, olisin loppukesä-alkusyksy.