Aika on mennyt hujauksessa. Tuntuu kuin aika kiitäisi pikakelauksella edessäni ja minä katselisin sitä menoa kuin elokuvateatterin katsomossa. Tämä elokuva liippaa läheltä David Lynchin tuotantoa, ihan yhtä vaikea selkoista ja mustan huumorin värittämää.
Mietin tässä päivänä eräänä, mikä olisi minun elämäntavoitteeni. Niinä harvoina hetkinä kun saan asettua rauhassa alas ja keskittyä johonkin omaan, avasin naistenlehden. Siinä oli artikkeli elämäntaidon valmentajista. Artikkeliin oli haastateltu myös yhden coachin asiakasta. Hän kävi valmennuksessa löytääkseen elämäntehtävänsä. Hänen tavoittensa oli löytää tehtävä, joka innostaisi ja motivoisi häntä ja jossa hän voisi auttaa muita löytämään vahvuuksiaan. Hieno tavoite.
Oma tavoitteeni voisi olla samantapainen. Että lakkaisin etsimästä onnea ja hyvää muualta, katsoisin asioita läheltä ja huomaisin, että onni, rauha ja tasapaino ovat jo olemassa minussa ja ympärilläni. Ja että minusta itsestäni löytyy vastaus siihen ikuisuuskysymykseen: mitä haluan tehdä isona.
Puutarhani kauneutta jaksan ihailla loputtomiin. Vielä se on keskeneräinen. Suunnitelmissa on uusi iso kukkapenkki, listalla kukkia, joita sinne haluan ja vielä kun saan tuon miehen toteuttamaan visioni tarttumalla lapioon niin sitten pääsen toteuttamaan suunnitelmani. Sitä odotellessa jaan Teille muillekin maisemani.
Oikein ihanaa juhannusta kaikille!