Pohdintoja

Tässä aamusella lapsosten katsellessa lastenohjelmaa, mietin sitä, miten erilainen olen nyt verrattuna esikoisen pikkulapsiaikaan. Silloin ahdistuin, jos hän ei nukahtanut heti, sylki ruuan suustaan tai itki vaikka kuinka yritin lohduttaa. Nyt olen erilainen. Muuttunut äitinä ja muissakin rooleissa.

Enää ei maailma kaadu, jos sitteri ja pikkuinen ovat yltäpäältä soseessa tai nukahtamiseen menee puoli tuntia. Ainoa, missä muutos on vielä pikkukengissä, on itkun sietäminen. Työtä sen eteen olen tehnyt ja teen edelleen. Tiedän, että jonain päivänä sekään ei tunnu "miltään".

Äidiksi tulo muuttaa ihmistä, minun kohdallani se muutos on vasta nyt omasta mielestäni positiivinen. Yritin pitää kiinni siitä, mitä ja millainen olin. Ehkä sillä on osansa, että esikoisen syntyessä olin reilusti päälle kolmikymppinen ja tottunut elämään itsenäistä elämää.

Sanoin tässä taannoin omalle äidilleni, että olen paljon rennompi nyt kuin ekalla kerralla. Hänestä silloin minussa ollut mitään rentoa. Hyvin, hyvin totta. Muistan, etten silloin halunnut käydä missään julkisella paikalla vauvan kanssa, odotin, että mies tulee kotiin ja menin yksin. Kaipasin silloin yksinoloa paljon, paljon enemmän kuin nyt. Yksinolo on minulle tärkeää akkujen lataamista, se, että saan tehdä jotain keskeytyksettä ja vain sitä, mitä itse haluan. Yhtä tärkeää se on edelleenkin, nyt vain siedän sitä, että siihen on aikaa hyvin, hyvin harvoin... Sitten joskus :=) Sitä hetkeä odotellessa katselen seuraamieni bloggareiden ihania kuvia sisustusjutuistaan, kukkaistutuksistaan tai tuunausjutuistaan.

Ihanaa syysviikonloppua!

Pikkumiehen huone

Tuossa keväällä kirjoitin niistä esille otetuista värikartoista ja niiden hienovaraisesta vihjauksesta pintojen uusimiseen. Ihan siihen tavoitteeseen, että eteisen ja keittiön seinät saisivat uutta väriä ei päästy. Mutta vielä parempaa, Pikkumies saa tällaiset tapetin omaan huoneeseensa. Tilattiin nämä tapetit Hollannista nettikaupasta, tuli yli 100€ halvemmaksi kuin täällä liikkeestä ostaessa.

Pikkumies nukkuu jo suurimman osan öistä heräämättä, mitä nyt minä välillä herään hänen tuhinoihinsa. Pikkumiehen huoneen kuntoon saattaminen häntä varten on siis ajankohtaista. Yksinkertaista se ei ole, koska työhuoneesta tulee hänen huoneensa ja tavarat sieltä pitää saada sullottua muualle asuntoon. Pikkumiehen huoneesta kaksi seinää tapetoidaan ja ovi- sekä ikkunaseinä maalataan. Ihastuin tähän tapettiin heti. Nyt vaan odotellaan tapetteja saapuvaksi ja sitten vain seinään.

Sielun maisemani

Aika on mennyt hujauksessa. Tuntuu kuin aika kiitäisi pikakelauksella edessäni ja minä katselisin sitä menoa kuin elokuvateatterin katsomossa. Tämä elokuva liippaa läheltä David Lynchin tuotantoa, ihan yhtä vaikea selkoista ja mustan huumorin värittämää.

Mietin tässä päivänä eräänä, mikä olisi minun elämäntavoitteeni. Niinä harvoina hetkinä kun saan asettua rauhassa alas ja keskittyä johonkin omaan, avasin naistenlehden. Siinä oli artikkeli elämäntaidon valmentajista. Artikkeliin oli haastateltu myös yhden coachin asiakasta. Hän kävi valmennuksessa löytääkseen elämäntehtävänsä. Hänen tavoittensa oli löytää tehtävä, joka innostaisi ja motivoisi häntä ja jossa hän voisi auttaa muita löytämään vahvuuksiaan. Hieno tavoite.

Oma tavoitteeni voisi olla samantapainen. Että lakkaisin etsimästä onnea ja hyvää muualta, katsoisin asioita läheltä ja huomaisin, että onni, rauha ja tasapaino ovat jo olemassa minussa ja ympärilläni. Ja että minusta itsestäni löytyy vastaus siihen ikuisuuskysymykseen: mitä haluan tehdä isona.

Puutarhani kauneutta jaksan ihailla loputtomiin. Vielä se on keskeneräinen. Suunnitelmissa on uusi iso kukkapenkki, listalla kukkia, joita sinne haluan ja vielä kun saan tuon miehen toteuttamaan visioni tarttumalla lapioon niin sitten pääsen toteuttamaan suunnitelmani. Sitä odotellessa jaan Teille muillekin maisemani.

Oikein ihanaa juhannusta kaikille!

Mikä musta tulee isona?

Tätä kysymystä olen pohtinut paljon. Tuntuu, etten vieläkään ole siinä työssä/ammatissa, joka olis minulle tarkoitettu. Nuoruudessani minulla oli kaksi haaveammattia: valokuvaaja ja tanssija. Koska en uskonut itseeni ja kykyihini kummassakaan ammatissa, jäivät ne molemmat haaveiksi.

Eräässä lehdessä oli haastateltu 100 -vuotiasta newyorkilaisrouvaa, joka kertoi pitkän ikänsä salaisuuden olevan kahdessa asiassa, toinen on joka-aamuinen jooga ja toinen on, ettei hän kadu mitään. Minä en taida ikinä yltää samalle tasolle tämän rouvan kanssa. Täytyy sanoa, että minä kyllä kadun elämässäni moniakin asioita. Tietysti kaikki ratkaisuni ovat tehneet minusta sen mitä olen. Mutta on päiviä, jolloin en tykkää siitä, millaiseksi elämäni on minut muovannut.

Viime aikoina olen viettänyt aikaa katsomalla taaksepäin, lähinnä ottaakseni opiksi tekemistäni virheistä. Tämä tuijottelu on saanut minut miettimään pohjimmaisia syitä niille ratkaisuille, joita olen tehnyt. Mietin, miksi luovutin kun en päässyt ensimmäisellä kerralla Taikiin opiskelemaan valokuvausta, miksi en hakenut muihin oppilaitoksiin. Nyt piirun verran alle nelikymppisenä tiedän olevan jo liian myöhäistä yrittää hypätä siihen junaan. Niin ja sitä hyppyä on nyt jarruttamassa myös Napero ja Pikkumies.

Joku kansanviisaus sanoo, että ole tyytyväinen siihen, mitä sinulla on. Jaa-a, ehkä joku päivä kuittaan tämän viisauden. Se päivä ei ole kuitenkaan tänään, eikä edes ihan lähiaikoina.

Päivään paistetta

Tämä biisi erityisesti jotenkin sopii tähän sateiseen ja harmaaseen päivään tuomalla aurinkoa ja energiaa. Täytyy varmaan siirtää mankkari terassille ja juoda iltapäiväkahvit Jo Stancen tahdissa. Kupin viereen sitten vielä keksejä tai suklaata... Nam.

Lyhyestä virsi kaunis. Ensi kerralla pitemmin. Hyvää viikonloppua!

Suuntaa

Olin eilen vetämässä ryhmää, jossa teemana oli seksuaalisuus, seurustelu ja seksi. Oli mukavaa vaihteeksi paneutua ja uppoutua minulle rakkaaseen aiheeseen valmistautuessani menemään ryhmän eteen. Tilaisuus sujui hyvin, osasin vastata kiperiinkin kysymyksiin ryhmänjäsenten tasoisesti ja sain kutsun tulla myöhemmin uudelleen.

Eilinen vahvisti sitä tunnetta, joka on tässä pikku hiljaa kuin varkain hiipinyt mieleeni. Haluaisin tehdä tulevaisuudessa enemmänkin tuon tyyppistä työtä, samaan vanhaan palaamisen sijaan. Toinen asia, joka kirkastui eileisestä on se, että tiedän tarvitsevani vähän lisää syvempää tietämystä ja ehkä vähän toisesta näkökulmasta. Pitäisi vain valita mihin suuntaan haluan mennä ja mikä on marssijärjestys. Helpommin sanottu kuin tehty.

Listasin illalla vaihtoehtojani ja selvitin koulutuksien ajankohtia, huomatakseni, että olen asialla puoli vuotta myöhässä kaikkiin vaihtoehtoihini. Olen aina ollut sitä mieltä, että asiat tapahtuvat silloin kun niiden on tarkoitus tapahtua. Ja että joidenkin asioiden ei ole tarkoituskaan toteutua. Ehkä siis sunnanmuutos ei ole aiheellinen vielä? Tai ehkä se on jotain, mitä en ole vielä osannut edes ajatella? Nyt kun olisi ennustajaeukon vikaa niin tässä asiassa haluisin nähdä tulevaisuuteeni.

Mukavaa sateista perjantaina Teille kaikille!!!

Kevättä ja väriä

Varsinkin keväisin tulee vimma luoda uutta ja saada väriä ympärille. Tänäkin keväänä kiinnittelen värikarttoja oviaukkojen karmeihin, ihan vinkiksi Miehelle, että maaliostoksille, telat esiin ja hommiin. Aiemmin vinkki ei ole toiminut ja olen saanut napata värikartat syksyn tullen takaisin pinoon. Ehkäpä tänä keväänä saan maalia seiniin...

Väriä saa myös Naperon leikkimökin sisäseinät ja -katto. Ostimme leikkimökin syksyllä ja seinien väri oli kulahtanut ja jotain sellaista, mitä itse en olisi valinnut. Joten aion maalata seinät turkoosiksi ja katon valkoiseksi. Vielä pari hyllyä, matto, pari pikkuista tuolia, leikkikeittiö ja laatikko leluile niin sitten se on paraatikunnossa. Kunnes Napero ystävineen menee leikkimään ja kahden sekunnin päästä siellä vallitsee kaaos. Mutta äiti on ainakin tyytyväinen, ja saahan sen leikkimökin oven hakaan kiinni ja kaaoksen pois näkyvistä.

Älkää ymmärtäkö väärin, en ole sellainen äiti, joka haluaa kodin olevan tiptop myös lasten leikkiessä. Ehei, leikit kuuluu ja saakin näkyä. Lasten leikki on sekoittamista ja tavaroiden hajauttamista ympäri ämpäri taloa. Mikään poikkeus eei leikkimökki näissä leikeissä ole. Ja itse edustan sitä vanhemmuutta, jonka mielestä lapsien kuuluu näkyä kodissa.

Pienen miehen suuri juhla

Viikonloppuna vietimme pikkumiehen nimenantojuhlaa. Naperon kanssa olemme olleet muutaman hassun kerran kirkossa ja täytyy sanoa, että olin kyllä pakahtua ylpeydestä, niin kiltisti hän kirkossa oli. Sylikummien vilkasta kuopusta hän yritti saada hiljaiseksi ja komensikin olemaan hiljaa. Juhlan päätähti ei itsekään ollut millänsäkään tilaisuudessa, hiljaa katselin keskittyneesti kummitädin silmiin.

Äidin ihanat kullat!!

Vaikka nautin suuresti erilaisten juhlien järjestämisestä, en voinut kuvitellakaan pitäväni kastetilaisuutta kotona. Siivoat ennen ja jälkeen juhlien, haalit kavereilta lisää kahvikuppeja, teet kakut ja muut tarjoiltavat, kaadat kahvia, pistätä pullaa esille. Ja siinä sivussa syötät pikkuista ja leikit esikoisen kanssa. Päälle päätteeksi seurustelet ja huomiot jokaisen vieraan, varsinkin puolison sukulaiset. Juu ei ole ihan minun kuviona tuo. Joten ratkaisin ulkoistaa kahvitilaisuuden pitopalvelulle ja hyödyntää seurakunnan palveluja maksettuani yli 20 vuotta kirkollisveroa. Ja erittäin tyytyväinen juhlien sujumiseen olin. Tosin vähän omaa jälkeä juhliin halusin vääntämällä kukka-asetelmat itse. Ei pöllömpi tällaiselta amatööriltä :=)

Ihanaa aurinkoista kevätviikkoa kaikille!

Talo täynnä tuhinaa

Nyt vihdoin, pitkäksi venyneen odottelun jälkeen Nyytti on asettunut taloksi ja yhteinen matkamme voi kunnolla alkaa. Napero on Nyytistä kovasti innoissaan, haluaa ottaa syliin, suukottaa, silittää, antaa maitoa ja pitää sylissä. Meille vanhemmillekin tämä tutustumisaika on ollut aivan valtava kokemus. Samanlaisia, mutta silti niin erilaisia ovat Napero ja Nyytti. Mutta enpä muistanutkaan, millaista on herätä kahden-kolmen tunnin välein yöllä ja valvoa kaksi tuntia kerrallaan!!! Eipä taida millään meikkifirmalla löytyä tarpeeksi tehokasta peitevoidetta, jolla nämä mustat silmänaluset ja silmäpussit saisi vähemmän näkyviksi. Äitiyden hinta...

Mutta mikä Nyytille nimeksi. Sitä pähkäilemme ja eri vaihtoehtoja pyörittelemme, ehkä se oikea tulee tässäkin asiassa kohdalle kun sitä ei erityisesti mieti.