Matkallani

 

Olen kirjoittanut muutoshalukkuudestani liittyen työhöni ja työpaikkaani. Yksi syy on ollut pitkä ajomatka 60km/suunta. Kuvat ovat työmatkaltani napattua, siinä tämän talven työmatkatunnelmia. Kuvat heijastavat hyvin tähän muutoshalukkuuteen liittyviä mielialanvaihteluitani. Välillä mietin, että kuinka paljon paremmin tässä työssäni tienaan verrattuna joihinkin toisiin vaihtoehtoihin. Ajoittain motivaatiotani syö juuri tuo 120km päivittäinen matka, johon kuluu päivässä 2 tuntia arvokasta vapaa-aikaa, jonka voisin käyttää mielummin johonkin muuhun kuin autossa istumiseen...

Vaihdan työpaikkaa tai en, tätä matkaa joudun kulkemaan enää korkeintaan vuoden, sillä työnantajani vaihtaa konkreettisesti toiseen osoitteeseen. Siinä mielessä nämä kuvat ovat viimeisestä talvesta tätä työmatkaa ajaen.

Olen aiemmin kirjoittanut myös työtyytyväisyyteen liittyvästä ei-niin-hyvästä-työilmapiiristä. Jotenkin haluaisin nähdä, miten tämän muuton jälkeen työilmapiirissä ja yhteishengessä tapahtuu. Meneekö kaikki hurjaa vauhtia ojanpohjalle vai pysytäänkö tiellä ja matka taittuu tasaisemmalla asvaltilla.

Itse nautin tämän viikon vapaapäivistä, ja todellakin laitan lapset hoitoon, ja toivotan kaikille hyvää työpäivää :)

Askartelu-paskarteua



 

Tässä vapaapäivän tiimellyksessä päätin askarrella Naperon kanssa keijunkodin. Hän rakastaa katsella Helinä-keiju-filmejä, ja yhdessä niistä oli Liisi-tyttö askarrellut keijuille kodin. Joten hänkin halusi oman keijunkodin. Yhdessä käytiin hakemassa askartellumaaleja, kuumaliimaa, hiekkaa ja tarroja kaupoista. Sitten valittiin sopivia pahveja ryhdyttiin hommiin. 



 

Tässä sitten muutama kuva lopputuloksesta. Huonekalut lainattiin nukkekodista ja "upea hirsiseinä" saatiin koristepaperiarkista. Nyt sitten joka ilta odotetaan, että Helinä tulee yöpymään keijunkotiin, yölamppukin pitää sen takia joskus jättää päälle, että Helinä varmasti löytää perille :)

 

Miten tämä aihevalinta taaskin sattuu liittymään äitiyden ryhtiliikkeisiini... Jaa-a, joku jungilainen psykologi voisi analysoida sen niin, että yritän tällä tavalla päästä lähemmäs omaa ihanneäitiyttäni. Ehkä niin, joka tapauksessa meillä oli yhdessä hauskaa ja sehän se kaikkein tärkeintä on, vai mitä?

 

Ihanaa aurinkoista vaikkakin sairaan kylmää kevätpäivää kaikille!!