Ethän kopioi kuviani ilman lupaa. Please, do not copy any of my pictures without permission. Kopiera inte mina bilder utan lov.

31. tammikuuta 2011

Ihmetystä ja hämmennystä

Olen aloittanut ensimmäistä kertaa elämässäni joogatunneilla käymisen. Jossain kiireettömämmässä vaiheessa elämääni olen joogannut itsekseni. Mutta täytyy myöntää, ettei näillä ohjatuilla joogatuneilla käyminen ole samaa kuin itsekseen joogailu. Ihan eri tavalla sitä keskittyy siihen hetkeen, pysähtymiseen ja pystyy päästämään ajatukset vapaiksi. Sellainen heittäytyminen on minulle vierasta, mutta äärimmäisen mukavaa. Huomaan, että kävelyasentoni on suoristunut, samoin saan nykyään jalat kunnolla suoriksi ilman kireyttä ja kramppia. Se on iso asia jo itsessään, puhumattakaan siitä ajatusten vapautumisen tuomasta positiivisesti tyhjästä olosta pään sisällä.



Olen myös käynyt muutamia kertoja vyöhyketerapiassa. Ihmeellisen kipeitä kohtia löytyy joka kerta lisää. Ihan viime aikoina olen huomannut itsessäni aivan uuden piirteen. Kärkevyyden ja minulle vieraan reviirin puolustamisen vimman. Ärsyynnyn herkästi työyhteisössäni ja nykyään sanon ja kommentoin hyvinkin kärkevästi ja kipakasti toisten sanomisia ja olettamuksia. Olen aina ennen ollut työroolissani enemmänkin hiljaisuuteen ja kommentoimattomuuteen taipuvainen kuin kärkevä ja suorasukainen. Tosin sitä piirrettä olen aina ihaillut muissa. Nyt kun itselleni on asettunut sisään tällainen piirre, on se hyvin hämmentävää ja jollain tapaa vieras toimintatapa. Vyöhyketerapeuttini sanoi sen olen hoitoreaktio ja liittyvän voimakkaasti menneisyyden kokemuksiini, tämän hetkiseen työilmapiiriin sekä tiettyjen alueiden kipuherkkyyteen. Tähän uuteen piirteeseen totutteleminen vie aikaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti