Fiilistelyä

Viime aikoina olen, yllättävää kyllä, tykästynyt Chisun lauluihin. Aiemmin hänen äänensä ja laulutyylinsä on ärsyttänyt minua, mutta nyt olen jotenkin kuullut laulun äänen takaa. Tällä tarkoitan sitä, että lauluääni on tullut merkityksettömäksi ja sanat nousseet tärkeimmäksi tekijäksi kappaleissa. Haluan jakaa muillekin omasta mielestäni erityisen koskettavan Chisun kappaleen. Tämä kappale herättää minut ajattelemaan sitä, miten jokainen kohtaaminen, keskustelu toisen ihmisen kanssa voi aina olla ratkaisevaa osapuolille. Miten tärkeää olisi oikeasti pysähtyä toisen kertomaan ja todellakin kuulla ja kuunnella, mitä hän yrittää meille kertoa. Ulkokuoreltaan ihminen voi olla mitä vain, iloinen, energinen, säteile tai hurmaava ja silti sisältä kokea itsensä tyhjäksi, turvattomaksi ja hädissään olevaksi. Silloin toisen vähättely, oman tunteen mitätöinti voi olla musertavaa ja olla viimeinen naula arkun kanteen. Tätä kuuntelemisen taito yritän itse opetella joka päivä ja muistuttaa itseäni kohtaamisen ainutkertaisuudesta ja rajattomista mahdollisuuksista. Niin hyvässä kuin pahassa.