Anteeksipyytämisen jalo taito

Olen usein huomannut, miten vaikeaa joillekin on myöntää olevansa väärässä, käyttäytyneensä ala-arvoisesti tai tahallisesti tai tahattomasti loukanneensa toista. Sitä on niin vaikea katsoa peiliin ja todeta erehtyneensä, sehän vaatisi oman epätäydellisyyden julkista myöntämistä. Ja sehän se vasta kamalaa olisikin! Anteeksi pyytämisen vaikeutta lisää yhteiskunnasta huokuva arvostus oikeassa olemista kohtaan tai ainakin sitä kohtaan, että osaa puhua itsensä ulos kuin koira veräjästä ollessaan väärässä ja silti myöntämättä sitä saatikka että pyytäisi anteeksi.

On ihanaa kohdata ihmisiä, jotka vilpittömästi pystyvät "nöyrtymään" ja sanomaan anteeksi. Itse olen sen luonteinen, että pyydän anteeksi vähän kaikkea, joskus jopa olemassa oloani. Nykyään olen tässä kohden vahvistunut ja kasvattanut selkärankaa ja itsearvostusta. Edelleen kuitenkin minä olen se, joka riidan jälkeen ensimmäisenä sovittelee ja pyytää anteeksi. Jostain juontaa juurensa se kykenemättömyys sietää riitaa ja siitä huokuvaa negatiivista energiaa.

Ja sitten on, ikävä kyllä, niitä ihmisiä, joilla ei ole kykyä nöyrtyä. Vaan he hajoita ja hallitse - tekniikalla pyrkivät manipuloimaan tilanteita ja käyttämään valtaa muiden pyörittämiseen mielensä mukaan. Kutsun tällaisia ihmisiä riidankylväjiksi. Olen varma, ettei kukaan voi olla kohtaamatta tällaisia ihmisiä. Jokaisessa työyhteisössä on aina joku, jolle riidankylväys on muodostunut taiteenlajiksi ja työvälineeksi. Vaarallista työyhteisön kannalta on, jos nämä ihmiset pääsevät esimiesasemaan ja käyttämään valtaansa väärin, ja työnantajan tuella. Silloin työntekijät, alaiset ovat vaikeassa tilanteessa kun yrittävät pitää kiinni oikeuksistaan samalla olla suututtamatta esimiestään ja hoitamaan työnsä esimerkillisesti. Jotenkin mahdoton yhtälö, vai mitä? Raskaaksi työntekeminen tässä tilanteessa muodostuu, myös ratkaisujen löytämisen kannalta koska tällainen esimies yleensä näkee työterveyshuollon, työsuojelun ja edunvalvonnan vihollisenaan, joka tulee ja murtaa hänen uskottavuutensa kyseenalaistamalla hänen ammattitaitonsa. Surullista, että ihmisen täytyy elää niin suuressa pelossa ja epävarmuudessa omasta osaamisestaan, että täytyy myrkyttää muita ja työyhteisöä.  Seuraavan kappaleen omistan kaikille niille, joiden lähiympäristössä on riidankylväjä.