Ethän kopioi kuviani ilman lupaa. Please, do not copy any of my pictures without permission. Kopiera inte mina bilder utan lov.

22. helmikuuta 2011

Löytyneitä lappuja

Sain viime viikolla Suuren Inspiraation ja siivosin lehti- ja paperipinoja, joita oli kertynyt vähän joka huoneeseen. Vaihdoin myös järjestystä kotona, en tosin huonekalujen paikka vielä, vaan pieni muotoisesti pikkutilpehöörien paikkoja. Yhden lehtipinon välistä löysin lapun, jonka olen muistaakseni saanut neuvolatädiltä reilu vuosi sitten.

"Lapsi, jota arvostellaan paljon,
oppii tuomitsemaan.
Lapsi, joka kohtaa vihamielisyyttä,
oppii tappelemaan.
Lapsi, joka joutuu naurunalaiseksi,
kehittyy epävarmaksi.
Lapsi, joka jatkuvasti saa kokea häpeää,
kehittyy syyllisyydentunteiseksi.

Lapsi, jota kohdellaan suvaitsevaisesti,
oppii avarakatseiseksi.
Lapsi, jota kannustetaan,
kehittää itsetuntoaan.
Lapsi, joka kohtaa ystävyyttä,
oppii tuntemaan luottamusta.
Lapsi, joka saa kokea avointa peliä,
oppii oikeudenmukaisuutta.
Lapsi, joka hyväksytään ja jota kunnioitetaan,
tuntee turvallisuutta."

Dorothy Law Holte

4 kommenttia:

  1. Enpä juuri ajatellut omia kasvatusperiaatteitani tuota lukiessani, vaan sitä, miten minut onkaan kasvatettu???

    Tuo sinun löytämäsi lappusen teksti on ihan totta. Olen nähnyt/kokenut sen hoitaessani muistisairaita vanhuskia...

    Kramar!
    -Pia-

    VastaaPoista
  2. Meillä tuo teksti on ollut terkan työhuoneen ovessa lastenneuvolassa. Ajatus jota kannattaa jakaa!
    Minun blogissani on sinulle jotain, käy kurkkaamassa.

    VastaaPoista
  3. Pia, minulle tuo lappu tulee nyt olemaan muistutuksena siitä, etten kuljettaisi eteenpäin pienelle Naperolleni samoja kasvatusmalleja, joita minuun on käytetty.

    Katja, kiitos haasteesta ja
    kunnianosoituksesta! Huomenna sen mukaan :=)

    Kiittäen molempia,

    Rosie

    VastaaPoista
  4. Noista kasvatusmalleista vielä: Minulla oli myös kirkkaana mielessä, että mitä en tahdo siirtää omille lapsilleni. Ja toisaalta taas se, mikä oli hyvää omassa lapsuudessa, mitä halusin jakaa. Aika hyvin joissakin asioissa olen onnistunutkin,mutta kamalinta on vanhetessaan huomata itsessään kuitenkin omien vanhempiensa piirteitä, jotka puskee kuin ruusun vesat asfaltin läpi, vaikka kuinka yrittää kitkeä. Ne piirteet eivät välttämättä liity mitenkään kasvatukseen. Kaikista kamalin asia, jota olen tajunnut tekeväni, on hampaiden kiristely samalla lailla kuin äiti teki/ tekee, kun hermostun. Mieheltä tulee ajoittain palautetta, että nyt näytät ihan liikaa anopilta...

    VastaaPoista