Luopumisia

Luopuminen on tärkeä osa elämää ja aina jostain täytyy luopua, jotta voi saada jotain uutta ja kenties parempaa tilalle. Eräs ystäväni tässä hiljattain kertoi omista luopumisistaan suhteessa työhön ja siitä, että hänen kohdallaan päätös luopua oli ainoa oikea ja että hän on tilalle saanut rikkaamman ja valoisamman työn, josta hän nauttii. Hänen kokemuksensa luo minullekin rohkeutta ja uskoa muutoksen ja luopumisen positiiviseen voimaan.

Elämässäni on aina säännöllisen epäsäännöllisesti tullut eteen tilanteita, joissa on pitänyt luopua sen hetkisen elämän mahdottomista kuvioista joko ihmisistä, asuinpaikkakunnasta tai työstä. Ympyrä on minun kohdallani tehnyt taas täyden kierroksen ja minun pitää vastata kysymykseen:" luovunko tästä ja heittäydyn tuntemattomaan vai yritänkö sinnitellä tässä tilanteessa ja toivoa muutosta parempaa". Noin 90 %:ssa ratkaisuni on ollut luopuminen. Tässä nykyisessä tilanteessa vastaus ei ole yhtä helppo kuin aiemmissa.

Kuten yksi tuttavani käsitteli blogissaan unelmien tavoittelemista ja niiden saavuttamista, myös minä näen tärkeänä pitää omassa mielessäni kirkkaana sen oman unelmani, jota haluan tavoitella. Dilemma tulee siitä, kun unelma ja todellisuus ovat hyvin kaukana toisistaan ja siinä valossa unelmakin alkaa näyttää epärealistiselta. Minä uskon kuitenkin niin, että liittyi unelma sitten mihin tahansa asiaan, ihminen itse on unelmansa toteutumisen esteensä. Kun oikein kovasti jotain haluaa ja sitä kohti tavoittelee ja sen eteen tekee töitä, voi mitä tahansa saavuttaa eikä mikään ole mahdotonta. Minäkin olen päättänyt pitää unelmistani kiinni ja tehdä töitä sen eteen, että ne muuttuisivat todeksi vaikka se edellyttäisi suuriakin luopumisia. Se on minun uudenvuodenlupaukseni, ja nyt julkinen sellainen.