Avoimuuden hinta

Olen painiskellut viimeiset päivät avoimuuden kysymyksen äärellä. Kaikilla asioilla on tässä maailmassa hintansa, niin aineellisilla kuin aineettomilla. Itse olen kompastunut avoimuuteen. Olen aina ajatellut, että avoimuus on positiivinen ja muutosta tuova asia ja olemalla muita kohtaan avoin, saan samanlaista vastakaikua. Samoin olen aina ajatellut, että kun kohtelee muita niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan, saa itseään kohtaan hyvää takaisin. Tiedän joskus olevani turhankin avoin ja kertovani liikaa ja liian vieraille ihmisille asioistani.

Nyt olen nostanut vaaleanpunaiset lasit silmiltäni ja näen kuinka väärässä minä olen ollut. Ei avoimuuteen vastata hyvällä, vaan se käännetään sinua itseäsi vastaan ja sopivassa yhteydessä avoimuudestasi tehdään heikkoutesi. Samoin kiltteys ja toisten kohteleminen hyvin eivät tuo bumerangina hyvää itselle, vaan päinvastoin. Minulla on ilmeisesti seitsemän vuoden sykli kaikissa asioissa. Nyt samankaltaiset avoimuuteen liittyvät kysymykset tulevat eteeni kuin joiden parissa olen seitsemän vuotta sitten viettänyt unettomia öitä.

Avoimuus on jännä asia siinä mielessä, että sanojen ja puheen tasolla avoimuus on vahvuus ja esim. työhaastattelussa jokainen korostaa olevansa avoin. Tässä yhteydessä avoimuus nähdään yhtenä yhteistyökykyisyyden osatekijänä. Tosin itse yhteystyötä tehdessä avoimuus ei sitten enää olekaan hyvä asia, vaan mielipiteensä avoimesti esittävä nähdään hankalana ja kärkkäänä haitantekijänä. Kiltteys on ehkä vielä haitallisempaa itselle kuin avoimuus. Kilttiä ihmistä voidaan taluttaa kuin pässiä narussa ja sopivilla sanoilla suostuttelemaan omien oikeuksien polkemiseen. Kiltti ihminenhän ei osaa sanoa EI ja jos erehtyy sanomaankin, niin hirveän syyllisyydentuskan lannistamana hän kuitenkin pyörtää kieltävän vastauksensa. Minun kohdallani avoimuuden hinta on turhankin kova. Niin myös kiltteydestä on minua sakotettu aika roimasti. No, ehkä nyt viisastun ja osaan vastaisuudessa suojata itseni.