Ethän kopioi kuviani ilman lupaa. Please, do not copy any of my pictures without permission. Kopiera inte mina bilder utan lov.
24. helmikuuta 2011
Rakkaudella, sinun
Rakkaudesta olen jo aiemminkin kirjoittanut, mutta mielestäni se on aihe, joka ei koskaan kulu. Joku voi varmasti olla eri mieltä kanssani.
Eräs ihanin elokuva, jonka muistan, on Ikuinen rakkaus, jossa ihana Gary Oldman esittää koskettavan riipaisevasti Ludwig van Beethovenia. Elokuva kertoo Beethovenin saavuttamattomasta, kuolemattomasta rakkaudesta veljensä vaimoon. Kuuroutuessaankin hän sävelsi tällaisen ihanan sonaatin rakkautensa kohteelle. Kun pistää silmänsä kiinni ja antaa musiikin virrata ja vallata mielen ja sydämen, ei voi olla tuntematta tätä rakkautta, kaipuuta ja ikävää, jota tämä sonaatti on täynnä.
Uskon, että ihmisen elämän aikana voi olla enemmän kuin yksi Suuri Rakkaus, Se Oikea. Että kaikki seurustelukumppanit ovat omalla tavallaan aina niitä oikeita siinä elämäntilanteessa ja ihmisenä kasvamisen vaiheessa, jossa kukin siinä vaiheessa on. Jokaisesta rakkaussuhteesta oppii itsestään ja toisista paljon, se miten kokemuksiaan hyödyntää, riippuu täysin henkilöstä itsestään. Ja rakastaa voi useampaa kuin vain yhtä ihmistä, rakkaudenlaji voi vain olla erilainen. Rakkaus ei koskaan kuole, vaan kehittyy, muotoutuu ja kypsyy ajan myötä. Tärkein rakkaussuhde on rakkaus itseään kohtaan. Jotta voi rakastaa muita, täytyy osata rakastaa itseään.
Rakkaus, kuten kaikki tunteet, on kehollinen. Piirrä mielessäsi lattiaan, tai kirjaimellisesti paperille, ihmishahmo ja mieti, missä kohtaa Sinun kehoasi rakkaus tuntuu. Miksi se tuntuu juuri siinä kohdassa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Se on sydän ja pää. Sydän turpoaa ja lähettää jotia ihmeellistä ainetta aivoihin, joka tekee olon hyvin kevyeksi. Aivojen muut toiminnot jäävät taka-alalle, ja terävimmän järjenkäyttö heikkenee, jäätaka-alalle. Aivan kuin muulla ei olisi väliä, ei elämällä eikä kuolemalla, kunhan tämä olotila kestää...
VastaaPoistaTällaisena muistan sen, elävästi, ensiraukkauden. Sen voittanutta ei ole, vaikka naimisiin en mennytkään sen kanssa...
Miksi se tuntuu siinä kohtaa? Koska olen hyvin paljon - ja kaikessa - tunneihminen. Järki - aivot, ja tunteet - sydän, ovat sekoittuneet minun kehossani aika tasan. Välillä ikävin seurauksin, silloin, kun tarittaisiin kylmän rauhallista harkintaa. Kun sydän sekoittuu siihen, ei lopputulos voi olla kovin "järkevää".
Siitkäin huolimatta; Hyvää viikonloppua!
Kram, Pia.
Taitaapi tuntua minulla kokonaisvaltaisesti joka paikassa, mutta välillä vatsassa ja päässä heiman enemmän, välissä rinnassa läikähtelee... Toisinaan tuntuu, että halkeaa onnesta.
VastaaPoistaAllekirjoitan sen, että niitä oikeita saattaa osua matkalle monta. Ja vaikka se varsinainen rakkaus hiipuisikin, jää ainakin minun sydämeeni erityinen paikka sillekin ihmiselle. Rakastinhan häntä joskus...
Elääkseen ja kantaakseen rakkaus tarvitsee vuorovaikutteista hoitoa. Joinain hetkinä tunnen turhautumista siitä, että rakastan vaikka olisi helpompaa, kun en rakastaisi.
Minulla rakkaus tuntuu kurkussa, vatsassa ja rintalastassa.
VastaaPoistaKurkkua positiivisella tavalla kuristaa, janottaa ja sanat tarttuu kiinni ja pelkää että avatessaan suunsa, tulee päästäneeksi ulos kaikki ne sanoitetut tunteet, ihastumisen, rakkauden, kaipuun ja kiitollisuuden.
Vatsassa tuntuu jännitys, lantionpohja- ja vatsalihakset ovat supistuneita ja samalla pienet perhoset kutittavat vatsanpohjassa.
Rintalastassa tuntuu painetta ja niitä perhosia. Hengitys on nopeaa ja silti syvää ja tunteiden tiivistämää. Suu avautuu hapen haukomiseen kuin itsestään.