Vedetään kahteen suuntaan

Tällä hetkellä on sellainen jännä olo

kuin minua vedettäisiin kahteen suuntaan.

Toisessa suunnassa on uuden elämän

alku ja ihme, suuri

ilo sisällä kasvavasta

tulokkaasta.

Toisessa taas suru ja haikeus

läheisen ihmisen menettämisestä,

elämän lyhyydestä

ja kuoleman käsinkosteltavuudesta.

Nämä kaksi suuntaa eivät

sulje toisiaan pois, tai

tee toista vähempi arvoiseksi.

Ne kulkevat minussa

rinnakkain. Ilo ja suru.

Musiikki on minulle niin

kokonaisvaltaista, että

kun kuulen tietynlaista

musiikkia, se

avaa minussa padon

sille tunteelle, johon olen sen

musiikin "lukinnut".

Tällainen padonavaus

on niin voimallinen,

että se pudottaa

minut polvilleni.

Hyökyaallon lailla

pyyhkäisee

ylitseni.

Joskus varoittamatta

ja joskus haen

sitä kokemusta

valitsemalla

sitä tietynlaista musiikkia

kuunneltavaksi.