Hyvä viikonloppu

En ole koskaan ollut erityisen tykästynyt latteuksien hokemiseen. Toisaalta latteudet ja pintaa hipovat kommentoinnit ja keskustelut kuuluvat smalltalk-kulttuuriin, ja vaikka en pidä sellaisesta keskustelusta, olen siinä silti omasta mielestäni taitava. Koska olen alunperin ajatellut, että blogini kirjoitukset koskevat minun henkilökohtaista elämääni ja sen asioita, en aio kirjoittaa Japanin maanjäristyskatastrofista. Silti se ei tarkoita sitä, että olisin välipitämätön tai että eläisin kuplassa kaukana ulkomaailman kosketuksesta. Minulla vaan ei ole siihen kosketuspintaan ja siitä kirjoittaminen olisi minun kohdallani latteuksien hokemista, pinnallista smalltalkia, opittuja hienoja ajatuksia.

Tämä viikonloppu on ollut hyvä joka tavalla. Perjantaina olin koulutuksessa "omieni keskuudessa". Tällä tarkoitan sitä, että olin niin innoissani päästessäni keskustelemaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita samoista ilmiöistä ja asioista, puhuvat kyseisistä asioista samalla kielellä ja ovat perehtyneitä niihin. Sellaista reflektointia, aivoriihtä ja ajatusten pallottelua olen kaivannut jo pitkään. Yksi lentävä ajatus, jonka sieltä kaappasin on se, että pitäisi elää keskellä sitä, mikä tällä hetkellä, tässä yhteiskunnassa on totta. Ei haikailla menneisyyteen eikä yrittää saada tulevaisuutta nopeutettua, vaan keskittyä tähän hetkeen.

Lauantaina olin toisessa koulutuksessa ja sieltä mukaan tarttui uudenlainen visio ja työmenetelmä tulevaan asiakastyöhöni. Nyt sormeni syyhyävät päästä kokeilemaan tätä menetelmää, jos vaikka saisin Mieheni puhuttua ympäri olemaan harjoituskappale :=)

Toisin kuin lukuisat aiemmat viikonloput, olen tästä viikonlopusta saanut voimaa ja henkistä ruokaa jaksamiseeni. Eikä huominen työpäivä samalla tavalla ahdista. Ihanaa näinkin päin.