Putkessa

Ei ole ihan kaikki mennyt, taaskaan, putkeen. Tällä kertaa kyse ei ole askartelusta tai ylipäänsä käsillä tekemisestä, vaan isommista elämänympyröistä. Samalla kuitenkin tuntuu, että olen tällä hetkellä sisällä jumissa putkessa. Putken pää on ihan tuossa edessä ja valokin loimottaa kutsuvasti. Muutamalla vedolla olisin ulkona, mutta jostain ottaa kiinni, ja tiukasti ottaakin. On sellainen tunne, että vaikka kuinka yrittäisi pinnistellä ja ponnistella, ei liiku senttiäkään. Ja jos liikkuu niin sitten taaksepäin.

Putkessa jumittamiseen ja ulos pyrkimiseen liittyen, olen pähkäillyt tänään itsensä suojelemisen, itsensä huijaamisen ja rehellisyyden kolminaisuutta. Kun jotain oikein kovasti haluaa, sitä heittää kaiken toivonsa siihen kuin viimeiseen oljenkorteen. Samalla kun on epätoivoisen toiveikas, haluaa säästää ja suojella itseään pettymyksiltä hokemalla itselleen "jos se ei onnistukaan, ei sitä ollut tarkoitettu mulle..." Ja vielä lisäksi pettymyksen välttämiseksi uskottelee itselleen, ettei oikeastaan se ulospääsyreitti ole tavoittelemisen arvoinen, ettei kuitenkaan se olisi ollut "just mun juttu". Kun sitten huomaa, että tavoiteltu reitti putkesta ulos sulkeutuukin edestä, silloin vasta pystyy itselleen rehellisesti myöntämään, että sitä halusin ja että nyt tuntuu pahalta.

Hetki menee pettymyksen synkissä tunnelmissa kunnes jostain saa taas toiveikkuutta etsiä vaihtoehtoinen reitti ja homma pyörähtää alusta...